27.6.14

Suomalaisesta muutoksesta

Sukupuolineutraalin avioliittolain keskustelujen yhteydessä olen saanut huomata erään hyvin suomalaisuutta kuvaavan piirteen, muutosvastarinta. Muutos on suomalaisesta hyvin kauheaa. Tämän vastarinnan voiman näkee paljolti eduskunnan politiikassa. Eikä pelkästään tämän yhden lakimuutkoksen yhteydessä. Lähes joka asiaa mitä on tämän eduskunnan aikana käsitelty, on perusteluissa painotettu näkökulmaa: “tämän käytännön/asian/suunnan muuttaminen vie tulokseen joka on huonompi”. Mitään ei saisi muuttaa. Ihmisoikeuksia ei saisi parantaa. Kuntia joilla ei ole mitään kykyä pysyä pystyssä ei saisi hävittää. Mitään ei saisi muuttaa, on se ennenkin toiminut. Muutoksen kieltäminen huutamalla on tätä päivää.

Valitettavasti muutosvastarinta ei ole hyvästä. Maailma muuttuu. Jo pelkästään minun isoäitini aikana on muuttunut moni asia. Kaikki alkoi radiosta. Ennen hänen syntymäänsä aloitti radio. Hänen lapsuutensa oli jo täysin erilainen kuin omien vanhempiensa. Tiedon kulku oli muuttunut. Muutoksen tahti alkoi nopeutua. Yksistään tällä muutos tahdin kiihtymisellä tuskin olisi näin valtavaa vaikutusta, mutta isoäitini on myös sotalapsi, tai ehkä tarkemmin hänen lapsuudessaan käytiin jatkosota ja lapin sota. Sota on muutos jota kukaan ei halua.

Suomalaisuuteen vaikuttaa edelleen kansallisella tasolla varovaisuus. Liian nopea, liian iso muutos on kansakunnan tasolla edelleen ahdistava. Lisäksi tuntuu että 1900- luvun aikana tapahtuneet niin rajasodat kuin sisällissota, ovat kansallisella tasolla aika käsittelemättä. Huomiona antaisin kansallisteatterissa esitetyn Kristian Smedsin ohjaaman “Tuntematon sotilas” näytelmän joka oli sohaisu tuohon kansallis tunteeseen.

Viime vuosina olen nähnyt myös pari yritystä purkaa suomalaista ongelmaa “sisällissota”. Sellainenkin on suomessa ollut. Tämän käsittely kansallisella tasolla ei ole vieläkään onnistunut. Etelä-suomessa on vieläkin alueita joilla “punaiset vastaan valkoiset” vaikuttaa jopa suvun suhteissa. Lapissa kasvaneelle tämä on melkein utopiaa. Meillä on omat haavamme.

Mitä minä yritän tällä pohdinnalla tuoda esiin, on se että suomalaisuuteen kuuluu osana muutosvastarinta. Tämä kansallispiirre ei ole eduksi nykyaikana. Tänäpäivänä maailma muuttuu typerryttävällä vauhdilla. Voin vain yrittää kuvitella miltä isovanhemmistani tuntuu kun edes pankki ei enää ole pankki kuten ennen. Minä joka olen tottunut vielä nopeampaan muutosvauhtiin informaatioteknologian parissa, en vielä kärsi pahasti. Joskin olen joutunut tiputtautumaan informaatioteknologian ydin alueilta pois koska pohdiskelu ei onnistu siinä muutos vauhdissa.

Muutos on myös aina riski. Tästä annan vaikka esimerkkin meille niin rakkaan Nokian. Nokia otti riskin pysähtymällä. Ja kun pysähtyminen ei toiminut niin tehtiin paniikissa liian nopea muutos windows alustaan jonka tulokset ovat nyt tiedossa.

Ymmärrän siis hyvin mitä muutos ja muutoksen vauhti merkitsevät, varsinkin meille suomalaisille. Mutta erityisesti tiedostan mitä pysähtyneisyys ja eiliseen tuijottelu aiheuttaa. “Ennen oli asiat paremmin” vai oliko? Oliko eilen kenties enemmän rahaa käyttää ruokaan, vaatteisiin, huvituksiin? Katsottiinko eilen huomiseen, tähän päivään?

Muutoksen väistämättömyys pitää kyetä hyväksymään jotta kykenee huolehtimaan hieman huomisestakin. Eilisen vatvomiseen keskittyminen vie aikaa pois tästä päivästä. Tänään ja tässä on se hetki joka tulee muuttumaan. Eletään se tämän päivän hetki ja annetaan sen sitten muuttua.

No comments:

Post a Comment